Nyt on tullut reissattua koiraharrastuksissa ihan kiitettävästi. 4.10. Olli korkkasi näytelmäuransa Kotkassa. Lähdimme ajamaan kohti kasvattajaa klo 5.20 silmät sikkuralla. Sieltä sitten yhteiskyydillä kohti Kotkaa. Olli malttoi keskittyä ihan hyvin kehässä, vaikka emme ole ihan hirveästi kehäkäyttäytymistä harjoitelleet. Olimme luokan ainoina ensimmäisiä, mutta ilman kunniapalkintoa, koska Ollin alaleuka on vielä kesken kehityksen ja alakulmurin ottavat vähän ikeneen. Mutta arvosteluun olen muuten oikein tyytyväinen. Ollin siskot sitten repäisivätkin potin, Vilma ja Lempi olivat parikilpailun BIS-kolmosia ja olin jo ihan tohkeissani tästäkin tuloksesta. Mutta ei tässä vielä kaikki, Lempi oli RYP-1 ja sitten vielä BIS-3! Tää meinas revetä liitoksistaan tuossa vaiheessa! Ja niin kyllä meinasi Hanniksen autokin kun kotiin päin lähdimme ajamaan, neljä ihmistä, kolme koiraa tarvikkeineen ja kaikki pystit ja palkinnot vielä siihen päälle Olimme Ollin kanssa klo 22 kotona väsyneinä mutta erittäin onnellisina.
Viime viikonloppu meni vähän lähempänä koiratouhuillessa, nimittäin lauantaina Hakametsän jäähallin pihalla Collieyhdistyksen syystapahtumassa. Siellä osallistuin Tarmon kanssa ensimmäistä kertaa möllitokokisoihin. En osannut yhtään odottaa, millaisen tuloksen saisimme, koska osa liikkeistä on meillä erittäin pahasti kesken, mutta tulihan sieltä kakkostulos 154,5 pojoa kuitenkin, eikä mistään liikkeestä nollaa. Tää on erittäin tyytyväinen! Varsinkin seuraamisten kympit lämmittävät mieltä.. Osallistuimme siellä myös mätsäriin molempien poikien kanssa sekä Tarmo pääsi irrottelemaan totojuoksun merkeissä. Tare pisti parastaan, mutta sen vauhti ei nopeille tyttösille riittänyt. Totojuoksu oli Tarmon mielestä varmasti päivän kohokohta
Sunnuntaina olimme Nokialla agiliitämässä Allegory-nahkakasvattajan järjestämässä valmennuspäivässä, jossa valmentajana oli Jukka Leppälä. Tarmo teki kaikki sikailutemppunsa heti alkuun, ja olin tosi nolona siellä. Mutta olipa silti hyvä että teki, että saimme sitten vinkkejä, miten niistä selvittäisiin eteenpäin. Ongelmana meillä on kiihkeä koira, jolla on kiihkeä ohjaaja, joten sen nyt tietää mitä siitä tulee Sotken Tarmoa käsien epäselvällä huitomisella, joten koitin sitten neljän esteen sarjaa ilman ääntä ja käsiä. Olin aika epäuskoinen alkuun, että mahtaako Tare mennä ollenkaan, mutta menihän se ja paremmin kuin käsien ja äänen kanssa! Täytyykin alkaa käyttään tuota sopivissa paikoissa. Sain myös hyviä vinkkejä, miten Taren saisi paremmin hanskaan. Oikein antoisa päivä kaiken kaikkiaan!
Olli taas on jatkanut jäljestämistä hyvällä menestyksellä, viimeksi mentiin jo 100 askeleen suora, jolla oli välipalkka. Olen tehnyt välillä portaikkoa ja erilaisia mutkia ja vähän kulmiakin. Olli menee useimmiten loppupalkasta ohi, se kyllä huomaa pakastepurkin, mutta kuitenkin jatkaisi mielummin jäljestämistä kuin söisi. Koitin sitten välipalkkaa, ja Olli lähtikin välipalkalta jäljestämään oikeastaan tarkemmin kuin mitä alkupätkän meni. Harmi kun kohta tulee lunta eikä voi jäljestää enää, kun on päästy näin hyvään vaiheeseen! Mutta sittenhän on aikaa hioa tottista kuntoon.. Ja siinä sitä projektia riittääkin talveksi!
Nyt on harrasteltu ihan virallisesti taas. Ihan pelkkää hylättyä ei onneksi näistä tullut, luonnetesti nimittäin meni hienosti läpi! Agilityssä hylkysarja jatkui kahdella lisää, mutta oli ne radat edes vähän sujuvampia kuin ekoissa kisoissa. Vauhtia taas niin pirusti, etten mä ehdi oikein reagoida tarpeeksi nopeasti ton mielenliikkeisiin. Ehkä me joskus se tuloskin saadaan. Ehkä mennään vielä marraskuussa kisaamaan, sitten saa olla tälle vuodelle tarpeeksi kisoja.
Luonnetesti oli kyllä mielenkiintoinen kokemus! Sain itseni pidettyä aika rauhallisena testin ajan, etten aiheuttanut Tarmolle lisää paineita. Kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen testiin. Se kyllä harmittaa, että toimintakyky meni noin pahasti miinukselle (-2), mutta vähän arvelinkin, että jostain voi miinusta paukahtaa. Oli kyllä ihan Tarmon näköinen arvostelu, osui ihan nappiin! Tarmon puolustushalu tuli yllätyksenä, että se on noinkin vahva. Vähän on ollut viitteitä, että sitä jonkin verran olisi, mutta olin varmaan aika pöllämystyneen näköinen kun Tarmo alkoi puolustaa minua niin varmana asiastaan. Tuomarikin kommentoi, että tuon kanssa uskaltaa hyvin mennä yöllä nakkikiskalle Pimeä huone meni plörinäksi, kun Tarmo törmästi puolessa matkaa pulkkaan, ja jätti minun etsimisen siihen. Kuitenkin se kasasi itsensä, ja puolusti itseään ihmeen hyvin ja kesti laukaukset tosta vaan. Testin jälkeen se oli heti oma itsensä. Loppupäivä meni melkolailla nukkuessa, mutta en usko, että testistä jäi mitään traumoja. Mamma on pikkupojastaan oikein ylpeä <3
Huhhuh, onpa menoa ja meininkiä. Monessa ollaan oltu mukana viime päivityksen jälkeen, ja kaikenlaista on tulossa. Olli on nyt harrastanut pk-jälkeä 2 kk, ja ollaan edistytty tosi hienosti. Pojalla on selkeästi taipumuksia nenän käyttöön, vilkas pentu muuttuu keskittyneeksi jäljestäjäksi heti kun metsään pääsemme.
Olimme lauantaina Ollin kasvattajan järjestämillä pentutreffeillä Myrskylässä, joilla päivän teemana oli jälki. Kouluttajana meillä oli Marita Tommila. Paikalla oli Ollin lisäksi 4 siskoplikkaa omistajineen. Teimme jälkeä aikalailla eri tavalla kuin olemme omissa treeneissä tehneet, mutta Olli klaarasi kuitenkin molemmat jäljet aivan upeasti! Ollilla on tähän mennessä ollut namia joka jäljellä, ja jäljen pituus on pisimmillään ollut 50 askelta. Nyt nameja ei käytetty lainkaan, paitsi jäljen lopussa ja pituutta oli luultavasti 80 askelta ellei enemmän. Olli meni kuin juna, ei katsellut kertaakaan taaksensa ja meni tarkasti ja varmasti eteenpäin. Tuolla ei koiraa pidätelty ollenkaan, annettiin tilaa ratkaista ongelmat itse. Että mä oon siitä ylpeä Mä olin ihan vaan hihnan pitelijänä tuolla, Olli ei mun apua kaivannut ollenkaan. Siskot olivat ensimmäistä kertaa jäljellä, ja tosi hienosti niilläkin meni! Kävimme myös haistelemassa, miltä navetassa tuoksuu. Eipä pentuset olleet tuostakaan moksiskaan, ihan kuin olisivat aina olleet navetassa Lopuksi pennut pääsivät riehumaan vielä, mutta päivä oli ollut väsyttävä, eikä jalat jaksaneet enää liikkua niin nopeasti kuin olisi mieli vienyt.. Takapenkillä oli kotimatkalla hiljaista, koko 2,5 tunnin ajomatka meni Ollilta koisiessa. Aivan mahtava päivä, tätä lisää!!
Ollin jäljestys jatkuu viikonloppuna, jolloin menemme Collieyhdistyksen järjestämälle pk-leirille Jyväskylän lähelle Oikariseen. En ole koskaan ollut koiran kanssa leirillä, joten tulee sitten sekin koettua. Onkin mielenkiintoista taas kuulla jäljestyksestä lisää, kun tämä on minullekin ihan uusi laji. Kummasti on vienyt mukanaan, kun piti vain huvikseen vähän kokeilla
Tarmo puolestaan on korkannut agikisauransa 22.8. kotikisoissa Orivedellä. Tulokset eivät ole kummoisia, kaksi hylkyä, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Koira pysyi radalla, mikä oli tavoite 1. Ja sekin, että yleensä sain itseni pakotettua kisamaan on hienoa, koska olen aina ollut kova jännittämään. Kai se tästä suttaantuu kunhan vaan kisataan. Jos tänä vuonna tulisi joku muu tulos kuin hyl niin se olisi loistavaa! Seuraavaksi kisaamme 20.9. Tampereella.
Nyt onkin aikamoista hulinaa, kun Olli käy pentukoulussa sekä jäljestää ja Tarmolla on meneillään tokokurssi sekä tietty agilityä. Agia on parina viikkona kahtena päivänä, kun seuraava kurssi alkoi ennen edellisen päättymistä. Treenejä siis joka ilta maanantaista torstaihin, maanantaina on tosin kahdet treenit, kun molemmilla koirilla on omansa. Eipä ole ainakaan tylsää Jännittävää odotettavaa riittää, on agikisat, luonnetesti, möllitoko sekä agivalmennuspäivä Tarmolla sekä Ollin pk-leiri ja ekat pentunäyttelyt seuraavan kuukauden sisällä. Onpas meillä jännittävä elämä xD
